Patolevyjä, aurinkoa ja vähän paarmojakin!

Niinhän juhannuksena lupasin, että pysyn täältä pois enkä avaa konetta laisinkaan. Maltoin olla näinkin kauan, sillä meillä on ollut varsin touhukas viikko takana joten ylimääräistä aikaa ei ole ollut. Mutta myönnän myös, että olen hurahtanut kirjojen ihanaan maailmaan, ja olen lukenut illat ihanaa Katajamäki-sarjaa! Mitä ihanaa kesähömppää parhaimmillaan, kesäksi on poispyyhitty hoitotiede ja erilaiset tutkimusmenetelmät kunnes elokuu taas koittaa:) Kun muut nukkuu, ahmin sivuja eteenpäin yölampun valossa ja mietin että vielä yksi luku....vielä toinen...ehkä kolmaskin ennen kuin malttaa sammuttaa valot. Suosittelen sitä kaikille suomalaisten kirjojen lukijoille, jotka haluavat tutustua pieneen kylään jossa tavallisille ihmisille sattuu ja tapahtuu, on romantiikkaa ja ihmissuhdekiemuroita. Jos taas kaipaat veret seisauttavaa jännitystä ja kauhua, kierrä nämä kirjat kaukaa:)

Vihdoin lasketaan jo päiviä siihen että hirret toimitetaan tontille, MAHTAVAA! Se on kutkuttavan, jännittävän ihana tunne. En malta odottaa, että pystytysporukka tulee ja talo alkaa nousemaan korkeuksiinsa. Toivotaan, että kelit suosii ja muutenkin vältytään ongelmilta. Meillä on tänään ollut tehokas päivä tontilla. Lapset menivät tätsyn hellään hoivaan ja meillä on ollut mahdollisuus olla koko päivä tontilla. Toki ensin piti nukkua pitkään ja nauttia hiljainen aamukahvi, mitä ihanaa arjen luksusta! Miten ihanaa onkaan, että huomennakin on samanlainen aamu tiedossa:) Sitten mietittiin, että lähdetäänkö loma-asuntomessuille jonne saatiin liput ( kiitos ja kumarrus Suville niistä), vai lähdetäänkö laittamaan patolevyä paikoilleen. Niin päätettiin lähteä patolevyjen kanssa painimaan, onneksi messut ovat vielä hetken aikaa, että päästään haistelemaan sisustukseen vinkkejä, hirsien sävyjä ja muitakin hyviä ratkaisuja.

Patolevy yläreunassa paikoillaan

Itse ajattelin, että pikkuhomma. Eihän me nyt kauaa saunaan ja tupaan sellaista levyä laiteta. Onneksi en sanonut sitä ääneen, varsinkaan niille joihin matkanvarrella törmättiin. Me nimittäin kulutettiin sen laittamiseen lähes yhden työpäivän verran, sisältäen lyhyen kahvitauon, isännän reissun Tokmannilla koska ruuvit loppui....ja meitä oli kaksi. Siinä sen taas näki kuinka hyvin olen perillä näistä hommista. Mutta kivaa se oli, kun kerran isäntä näytti kuinka se tapahtuu pystyttiin yhdessä sitä ruveta laittamaan. Kun saunan ympärystä oli valmis, ajattelin että onpa kevyttä hommaa. Mutta kieltämättä se kyykkiminen alkoi pidemmän päälle kolottamaan polvissa ja kun viimeinen levy oli paikoillaan olinkin jo valmis lopettamaan. Ja tiedän kyllä että tämä oli sarjassa kevyttä puuhaa. Nostan hattua kaikille niille rakennusnaisille ja -miehille jotka tekevät tätä työkseen! Mutta on hienoa päästä tekemään kunnon käytännön työtä, porata ja asentaa paikalleen. Jos muuta en lastenhoidon ohella ehdi siellä tekemään, voin ainakin sanoa että jotakin olen omin sormin minäkin tehnyt:) Laitanpa tänne kuvan tämän päiväisistä työvälineistä.

Työkalut tämän päivän projektiin

Mutta oli ihanaa kuunnella välillä sitä hiljaisuutta siellä, lintujen laulua. Välillä joku ajoi kauempana traktorilla paalikone perässään kovaa vauhtia seuraaville pelloille, ja kävipä meidänkin pellolla paalikone pyöräyttämässä paaleja. Pellot on toki vuokrattu naapurin isännälle. On mukavaa kun joku pitää ne siistissä kunnossa ja on hyötykäytössä. Kahvitauolla kiertelin ympäriinsä ja välillä ihastelin sitä tunnelmaa, mutta pian se muuttuikin jo lieväksi pakokauhuksi. Millä ilveellä me saadaan pihamaa edes jotenkin siedettävään kuntoon, kuinka isoksi jätetään varsinainen piha-alue ja missä luonto saa muokata maiseman omanlaisekseen? Riittääkö meidän aika sen kaiken tekemiseen, kun lapset on vielä niin pieniä, osataanko me, kuka lähipiiristä osaa neuvoa mikä olisi järkevää? Aikani tuskailin, ja totesin että paras ottaa pora käteen ja tehdä reikiä. Ja niin sain unohdettua sen lievän paniikiin jota sain lietsottua omissa ajatuksissa.

Suloinen Pulina nauttii kesästä

Tulipahan myös todettua, kuinka eritavalla isännän kanssa työskennellään. Minulla on tämäntyyppisissä asioissa lehmän hermot, eihän se mitään auta jos alkaa hermoilemaan. Niin me siinä rinnakkain työskenneltiin, hissukseen omissa ajatuksissa, ajoittain kuului lapsilta kiellettyjä sanoja, rivakkaa askelta sinne ja tänne....sitten tilanne taas ohi ja rauha maassa. Joskus kotona saattaa autotallista kuulua melkoisia ärräpäitä, ja kohta tullaan sisälle juomaan kaffeet niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan:) Onneksi ollaan erilaisia kaikki, se on rikkautta! Mitä siitä edes tulisi jos molemmat pärrättäisiin yhtä aikaa!

No huomenna jatketaan! Nyt jalat ylös ja soffan nurkkaan. Hieno fiilis, kun ei tarvitse miettiä nukkumaanmenoa koska aamulla aikainen herätys. Uskallan arvata, että Kangasalan suunnalla on kaksi väsynyttä aikuista, ja huomenna ensimmäiset herääväät uuteen aamuun viimeistään klo 6. Toivottavasti malttavat mennä hekin ajoissa nukkumaan:) Laitetaanpa nyt jotakin kuvia tähän loppuun

Näissä maisemissa on helppo rentoutua

Hiljaisuus

Kaffee kämpän hurja vartija, siis TERVETULOA:)