Ajattelin, että ehdin tännekin päivitellä useammin kuulumisia, mutta viimeviikot on ollut hektisiä ja työntäyteisiä mukavalla kesäflunssalla höystettynä. Nyt siis tulee viimeviikkojen tapahtumapläjäys kuvina lyhyesti. Näin naisen näkökulmasta viimeviikot ovat olleet puuduttavan hitaasti eteneviä, vaikka tontilla on tehty hurja määrä töitä ja isäntä on ollut siellä kiinni kaiken vapaa ajan. On ollut hetkiä, jolloin olen saanut puolison veren kiehumaan kun olen ihmetellyt illalla että mitä täällä nyt on tapahtunut kun omasta mielestä kaikki näytti samalta kuin edellisenä päivänä....tästä eteenpäin yritän hillitä itseni:) Omaa tuskaa on myös aiheuttanut se, etten ole päässyt osallistumaan varsinaiseen työhön siellä. Yritän kovasti lohduttautua ajatuksella, että minun aikani tulee vielä. Sisätyöt on jo askeleen lähempänä ja pienen pieni sisustaja nostaa päätään, vaikka jo ehdin täällä aikaisemmin sanoa että se ei ole mun juttu.
Viimeinen pari viikkoinen on ollut taaksepäin katsoen aika mahdoton...oikeat Koivuahon Hullut Päivät! Ennen valuporukan tuloa isäntä vietti tontilla 2 vuorokautta putkeen, parin tunnin yöunilla ja ne helteet! Meidän tontille paistaa aurinko koko päivän, varjopaikkoja ei juuri ole. Ja muuten ne parin tunnin unet hän otti aurinkotuolissa paarmojen syötävänä:) Mutta ISO KIITOS kuuluu myös kaikille niille mahtaville kökkäläisille jotka jaksoi painaa siinä helteessä yöhön asti. Ilman teidän valtavaa apua me ei oltaisi ikinä ehditty. Ja ei siinä kaikki, tänään kun olimme illalla siivoilemassa ja ottamassa valokuvia, sanoi meidän auto sopimuksen irti. Väsyneet lapset takapenkillä ja auto ei starttaa...voin kertoa että hyvin epämukava yhtälö. Mutta ei mennyt kuin 5 minuuttia niin johan oli apua pihassa ja hetken päästä tuli naapurin mieskin kaverinsa kanssa ja niin saatiin auto taas hyrräämään. Aika hienoa vai mitä! Itse kaupungissa kasvaneena voin sanoa että näin helppoa avunsaaminen ei siellä olisi ollut.
Tämän viikon maanantaina pystytysporukka saapui ja onpahan ripeää toimintaa. Kaksi päivää on mennyt ja kattotuolitkin on jo paikoillaan. Tänään olen saanut vaellella huoneesta toiseen ja ihmetellä että siinä se nyt on. Työtä on toki edessä vielä tuskastumiseen asti, mutta olin taas naiselliseen tapaan ajatellut että tähän kaikkeen menee huomattavasti enemmän aikaa. Pystytysporukka on tehnyt töitä niskalimassa kauheassa helteessä, välillä on ukkonen jyrähdellyt, mutta vielä on siltäkin vältytty. KIITOS TEILLE tätäkin kautta:)
Mutta nyt on aika kuvien kertoa; hieman menneistä päivistä ja vähän myös tästäkin päivästä! Kuvia on tällä kertaa paljon, koska kotoväki kauempaa niitä on toivonut. Ja nytkään en tämän enempää tällä kertaa viitsi laittaa. Onpahan teilläkin mitä odottaa...tai jos vaikka innostutte lähteä ajelemaan kohti lakeuksia paikan päälle katsomaan;) Lupaan palata tänne vielä tällä viikolla kertomaan kuinka pystytys etenee. Nyt kaikille kauniita unia ja pikkuenkelten kuvia <3
 |
| Ville Nieminen työn touhussa |
 |
| Vastaava mestari Pentti Mäki-Jussila palaveeraa isännän kanssa |
 |
| Pikku-isäntä |
 |
| Kahden työpäivän tulosta |
 |
| Koska saunotaan? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti